SoivaTila ry

Kulttuuri- ja taideyhdistys SoivaTila ry perustettiin Turussa 03.03.2006. Yhdistyksen tarkoitus on edistää musiikin soivan värähtelyn esiintuloa taiteellisessa, pedagogisessa ja terapeuttisessa toiminnassa sekä tukea jäsenistön inhimillistä ja henkistä kasvua rytmin, musiikin ja soivan värähtelyn keinoin.

Aurinkokuoro – SuncHorus on tärkein yhdistyksen tarkoituksen ilmentymä ja ilmentäjä. Muusikko Markku Lulli-Seppälä johtaa kuoroa. Kuoron työskentelyn metodia kutsutaankin Lauluäänen vapauttamisen tieksi. Sen avulla ihminen pyrkii vapauttamaan ääntään sen psyykkisistä ja fyysisistä esteistä. Lauluharjoitukset auttavat rentouttamaan kehoa ja vapauttamaan ääntä, jotta laulamisesta voi tulla täysin luonnollinen osa elämää vaikka kuoro pyrkiikin taiteellisiin päämääriin. Laulaminen ei ole vain harvojen ja valittujen etuoikeus, vaan se on meille jokaiselle suotu luovuuden ja itseilmaisun muoto, joka elävöittää ihmistä ja tuo voimavaroja ja jaksamista kiireisessä maailmassa.

Yhdistys järjestää vuosittain ainakin neljä konserttia/esiintymistä/tapahtumaa, joissa on Aurinkokuoro mukana. Ajankohtina ovat vuoden tasaus- ja seisauspäivät. Kuoro aloitti toimintansa juuri kevätpäivän tasauksen aikaan ja jatkaa sitä kesällä Juhannuksen alla, syksyllä Mikaelinpäivän sadonkorjuujuhlan aikaan, Joulun alla ja jälleen vuoden päästä lähellä Pääsiäistä. Näin kuoro tuo soivan ristin maailmaan. Vuoden 2006 soiva risti muodostuu seuraavasti:

Su 19.03. Aurinkokuoro aloitti toimintansa
Ke 21.06. METSÄSOI Kustavissa
La 30.09. KALEVALALAULUA Sateenkaaripäivillä Turussa
Pe 22.12. TALVIYÖNAURINKO –joulukonsertti

Väliaikoina harjoitellaan, opiskellaan ja esiinnytään tilauksesta. Yhdistys järjestää Lauluharjoituksia kaikille –kursseja ja tarvittaessa muuta koulutusta.

Kuoron ohjelmistoa valmistelevissa keskusteluissa ovat esiin nousseet luontolaulut, kansanlaulut, aurinkolaulut ja kuorolle soveltuva klassinen musiikki. Suomalaiset klassiset kirjailijat ja säveltäjät sekä Kalevalan maailmat ovat olleet myös mukana keskusteluissa.

Annukka Kotka,
puheenjohtaja
p. 040-540 7171

Kuva: Kaisu Mikkelä

METSÄSOI -tapahtuma oli tänä kesänä Kustavissa 21.6.2006. Kuvassa Aurinko-kuorolaisia ”taivaallista sointia” etsimässä. Kirsi Sankari (neljäs vasemmalta) kommentoi seuraavasti:

"Tuon kuoronjohtajan sfäärejä ylistävän tekstin (alla) luettuani tuli olo, että tekisi mieli ilmaista kuorolaisena jotain samaan sävyyn ja tyyliin. Ne vokaalit on upee juttu! Siltä pohjalta sanon OOOOOOOOOO(hh)! ja AAAAAAAAAAAAA(hh)! – kuinka hienoa, upeeta! Olen saanut kuorossa vasta kosketuksen tähän ja harjoittelen lisää. Jos pari vuotta sitten olisin lukenut tuollaisen tekstin, olisin pitänyt sitä jotenkin outona ja yliampuvana. Kokemukset auttavat. Ehkä nyt on aika sanoa juuri noin. Äänen käytön ilo ja yhteisöllisyys tulevat kuorossa lahjoina."
 

Taivaallista sointia etsimässä

SoivaTilan Aurinkokuorossa pyrimme löytämään ”taivaallisen” soinnin, saattamaan sfäärien musiikin soinnin maalliseen tilavuudellisuuteen. Kun siinä onnistutaan, alkaakin viime kädessä itse tila soida! Tähän voi päästä, kun mielikuvissaan ensin tuntee laulun virtaavan suuhun sisäänpäin. Sitten se ikäänkuin virtaa niskasta ulos tilaan ja muodostaa pään ympärille kuin ”sointikypärän”. Edistyksen myötä sointikypärä kasvaa ”sointikupoliksi” koko laulavan ihmisen ympärille. Sointikupolien laajetessa ne kohtaavat toisten laulajien sointikupolit muodostaen kuoron laulajat itseensä sulkevan yhteisen sointikupolin.

Laulu ei enää tunnu tulevan laulajien suusta, vaan tästä yhteiseksi muodostuneesta sointikupolin ulkopintojen lempeästä värähtelystä. Ja kun tämä sointikupoli vielä onnistutaan laajentamaan niin, että se täyttää koko tilan, jossa lauletaan, saavutetaan kokemus soivasta tilasta. Tila itsessään soi! Tilassa soikin objektiivinen sointi, sfäärien sointi, taivaallinen sointi! Se on välittynyt laulajien subjektiivis-persoonallisten sointien välityksellä.

Tämä tilan saaminen soimaan on huomattavan vaikeaa, mutta aina kun on saavutettu vaikkapa yhteinen sointikupoli tai vokaalien sisäisesti soiva laatu, kokemus on jo silloinkin järisyttävän voimakas. Silloin voi astua sisään soivaan vokaalilaatuun tai soivaan säveleeseen, sanalla sanoen soivuuteen ja kussakin sävelessä aukeaa uusi, ihmeen ihanasti soiva oma maailmansa.

Markku Lulli-Seppälä