Pelottaako muutos?

Ihmisen väitetään pelkäävän tuntematonta – vieraita ihmisiä, vieraita paikkoja. Kun ei vielä tunne jotain, ei tiedä, onko se hyvä vai paha. Muutoksessa on aina mukana myös stressiä – täytyy sopeutua; elämä ei kuljekaan enää omalla painollaan. Ihmisen ”kymmenen kärjessä” stressilistan alkupäässä on mm. avioliiton solmiminen ja lapsen syntymä, joita yleensä pidetään positiivisina asioina. Jos positiivinenkin muutos stressaa, niin kuinka paljon raskaampaa onkaan elämän muuttuminen huonompaan suuntaan, kun voimavaroja vielä tuhlaantuu vastaan haraamiseen.

Ei ole vaikea huomata, että maailma on muuttumassa. Sääolosuhteet heilahtelevat laidasta toiseen koko maapallolla. Al Gore sai jopa Nobelin palkinnon luonnonmullistusten tutkimisesta. Meillä ihmisillä lienee osuutemme asiain kulussa – ei ainoastaan fyysisillä teoilla vaan myös ajatustasolla.

Ajattelevien ihmisten mielialat heilahtelevat toivosta epätoivoon. Maapallon – ja sen mukana ihmisen – tuho on näyttänyt väistämättömältä. Toisten mielestä ihmiskunnan henkinen kehitys harppoo eteenpäin, heräämistä tapahtuu ja tuholta vältytään.

Muutos on aistittavissa, mutta mikä on lopputulos ja voimmeko vaikuttaa siihen. Useat lehtemme artikkeleista paneutuvat tähän muutosprosessiin. Meillä on edelläkulkijoita ja opastajia, jotka auttavat ymmärtämään tapahtumien taustoja ja jakavat henkisiä työkaluja vaikuttamiseen. Tässä ajassa alkaa korostua yhä enemmän ihmisen henkisen vaikuttamisen valtavat mahdollisuudet ja samalla vastuu!

Etsivä löytää! Löytyykö vastaus maapallon sekasortoiseen muutosprosessiin. Onko se vain synnytystuskia UUDEN syntymän edellä? Takooko Luoja Sampoa ja ihminen on vasaran ja alasimen välissä...

Onnellista muutosta!
T. Ulla