"Kaikki tiet vievät Roomaan", mutta...

Miksi kaikki haluavat Intiaan?

Kaunis kotiplaneettamme kelluu taivaansinen valtameressä ylväänä ja kutsuvana. Vuosi vuodelta kehittyvään ja kansainvälistyvään maailmaamme kuuluu tätä nykyä yhä useampia itsenäisiä kansakuntia ja yksilöitä. Äiti Maan pinnalla elämäänsä viettäviä ihmiskunnan jäseniä on tänä armon (?!) vuonna 2005 jälkeen Kristuksen yli 6 miljardia. Kaksi kuudesosaa eli kaksi kuudesta ihmisestä asuu Aasiassa, toinen heistä Kiinassa, ja toinen taas Intiassa. Kuten kaikki tietävät nuo kaksi jättiläisvaltiota ovat siis maailman tiheimmin kansoitettuja. Kaikki tietävät myös, että kaikki tiet johtavat johonkin, esimerkiksi Roomaan. Mutta ihan Kolumbuksesta lähtien, miksi ihmeessä kaikki haluavat Intiaan?

Joku voisi ihmetellä, että mitä nähtävää on maassa, joka on elänyt suunnilleen keskiajalta saakka maahantunkeutujien vallan alla. Intia itsenäistyi vasta vuonna 1947, arviolta 30 vuotta Suomea myöhemmin, toisen maailmansodan jälkeen. Vuosisatojen ajan kestänyt mogulien ja brittiläisten valta päättyi vihdoin, mutta se oli jättänyt jälkensä maahan. Nyky-Intian itsenäisyyden aikaa on kestänyt nyt hiukan alle 60 vuotta. Onko siinä kaikki Intiasta – vai oliko jo sitä ennen jotain muuta? Valloittajien muokkaama Intian historia näyttää paljon vähemmän kiinnostavalta kuin maan oma, todellinen historiankirjoitus paljastaa.

Veda-kirjat sekä Mahabharata ja Ramayana ovat ikivanhoja sanskriitinkielisiä mammuttieepoksia, jotka kuvailevat Intian muinaishistoriaa. Toinen näistä edellämainituista teoksista, Mahabharata, on kirjoitettu yli 5 000 vuotta sitten, ja toinen eli Ramayana on kirjoitettu vielä aiemmin. Veda-kirjojen taas sanotaan olleen olemassa maailman luomisesta asti. Maahantunkeutujat ovat, kuten niin usein muuallakin maailmassa, pyrkineet mitätöimään ja latistamaan alistamansa kansan käsityksiä omasta menneisyydestään, kulttuuristaan, traditioistaan sekä uskonnostaan ja henkisistä saavutuksistaan. Mm. monia ainutlaatuisia temppeleitä on samasta syystä tuhottu, ja monia korvaamattomia kalleuksia on tietentahtoen viety muualle maailmaan, ryöstösaaliiden tavoin. Lontoon ylpeys, British Museum valaisee asiaa Intia-aiheisine näyttelyineen... Maailman suurin jalokivi Koh-i-Noor on vain pieni käytännön esimerkki aiheesta.

Intia on yksi maailman suosituimmista matkailumaista, ellei suosituin. Kuten jo edellä totesimme, niin siellä asuu joka kuudes ihmiskunnan jäsen ja välillä näyttää siltä, että muutkin ovat tulossa pikkuhiljaa maisemiin... ennemmin tai myöhemmin. Siihen on lukuisia hyviä syitä. Kaikkea eivät valloittajat luonnollisestikaan ole vieneet, eivät vielä, ja mitä todennäköisimmin eivät koskaan. Suuri ja suurenmoinen käytännön esimerkki tästä on maailmankuulu Rakkauden Monumentti, Taj Mahal.

Nähtävää, koettavaa ja ihmeteltävää riittää, ja yleisesti sanotaankin, että Intiaan tutustumiseen ei yksi ainut ihmiselämä ole kyllin. Mutta kuten muinaisintialainen elämänviisaus eli Veda-filosofia opettaa, meillä on onneksi useampiakin elämiä kuin tämä yksi. Tästä kovin ylimaallisesta ja yleismaailmallisesta tosiseikasta kuka tahansa perusintialainen on perillä vähintään yhtä hyvin kuin suomalainen aakkosistaan. Usko tai älä, mutta vallitseva maailmankuva vaikuttaa varsin voimakkaasti yhteiskunnan ilmapiiriin, jonka voimmekin Intiassa todeta olevan vähintään sielutietoista.

Hamasta muinaisuudesta asti Intian niemimaalla on palvottu lukuisia jumalia. Voimme mainita täsmällisemmänkin lukumäärän, eli 330 miljoonaa. Kuten arvata saattaa, niin ajattomia temppeleitä tässä maassa näkyykin tuhkatiheään. Jumaluuksista korkeimmiksi kuvaillaan Brahma, Vishnu ja Shiva. Heidän yläpuolellaan todetaan kuitenkin olevan ylimaallisella tavalla ihmistä muistuttava ikuinen paimenpoika Sri Krishna, huilua soittava Herra.

Intialaisen maailmankuvan mukaan me kaikki, niin ihmiset, eläimet, kasvit kuin hyönteiset, olemme näiden suorastaan lukemattomien jumaluuksien vaikutuspiirissä, tiedostamme sen tai emme. Luonnollista kyllä, Intiaa kutsutaankin uskontojen kehdoksi... Monet, ilmeisesti useimmat maailmanuskonnot ovat saaneet alkunsa sieltä. Voisimme jopa sanoa, etta ihmiskunnan alkuperäinen henkisyys juontaa juurensa juuri Intian maaperältä.

Länsimaissa tähän mennessä tunnetuimman maailmanuskonnon eli kristinuskon perustajan, Jeesus Nasaretilaisen eli ”Kristuksen” kerrotaan vierailleen Intiassa vuosia ennenkuin aloitti opetustyönsä Galileassa. Buddhalaisuuden perustaja Siddhanta Gautama ”Buddha” syntyi Nepalin ja Intian rajalla ja saavutti valaistumisen Varanasista itään noin 500ekr. Jainalaisuuden perustaja Mahabir syntyi hänkin Intiassa ja aloitti opetustyönsä samoihin aikoihin kuin Buddha. Vähän uudenaikaisempia intialaisia uskonnonopettajia eli ”guruja”, kuten tuo kuuluisaksi tullut sanskriitinkielinen sana kuuluu, ovat Sri Chaitanya Mahaprabhu, Paramahamsa Yogananda, Sri Chinmoy, Amma, Sri Sri Ravi Shankar ja Satya Sai Baba.

Henkisyys ei tietenkään ole kaikki Intiasta, vaikka se ulottuukin siellä kaikille elämän osa-alueille. Se on myös ainutlaatuisen värikäs maa, kaikkine kulttuureineen ja kielineen. Joka osavaltiossa on oma kulttuuri ja kieli, ja niinpä matkailijoille riittääkin vaihtelua yllin kyllin. On myös mahtavia linnoituksia ja palatseja, joissa voit yhä kuulla vuosisatojen ja vuosituhansien havinan... Voit kuulla menneiden millenniumien todistamien ihmiskohtaloiden huminan läpi tajuntasi, samalla kun maan selittämättömän monitahoinen nykyisyys vyöryy ylitsesi. Tai voit loytää itsesi tähyilemästä, yksin ja kaukana koko ”sivistyneestä” maailmasta, Himalayan vuoriston unohtumattomiin korkeuksiin, siellä missä lumi ei ikinä sula. Tai samoilemasta kaukana metropoleista ja loputtomasta ihmisvilinästä, hohtavan auringon laskiessa taivaanrantaan Rajasthanin autiomaassa.

Vaikka länsimaisten joukkotiedotusvälineiden luoma kuva onkin karun erilainen, niin Intia on luonnonrikkauksiltaan ja -kauneudeltaan lähes ehtymätön. Se on mm. viljan, hedelmien, kasvisten ja teen suhteen täysin omavarainen. Valtaisa enemmistö intialaisista on kasvissyöjiä, ja vuosituhansia pitkien traditioiden ansiosta se onkin todellinen vegetaristien paratiisi. Toisaalta, samaan aikaan kun pohjoisessa koittaa lyhyt ja mieto talvi, etelässä kesä jatkuu yhä, kuten aina, ympärivuotisena ilmiönä. Niinpä jos haluat esim. päästä jotain tiettyä vuodenaikaa karkuun, sinun ei tarvitse lähteä johonkin ulkomaille... Senkun nouset junaan ja vaihdat maisemaa. Kaikki löytyy yhdestä ja samasta maasta. Eli Intia on omavarainen myös ilmastovyöhykkeitä myöten.

Onkin leikkisästi sanottu, että ”jos maailmassa on jotain hyvää, niin se löytyy varmasti myös Intiasta. Se mitä taas tästä maasta löytyy, ei välttämättä löydy mistään muualta päin maailmaa.” Siksipä tämän kiehtovan maan oma kansa onkin kutsunut kotimaataan nimellä ”sone ka chiriya” eli kultainen lintu. Sellaiset ovat harvassa, kultaiset linnut meinaan, ja niinpä sellaisen nähdessään, kuka tahansa haluaisi luonnollisesti pyydystää sen ja saada omakseen. Monet ovat yrittäneet, sekä onnistuneetkin, mutta meidän onneksemme vain suhteellisen lyhyeksi toviksi ikuisuuden aikajanalla. Kolonialismin ajat ovat ohi, ja tänään me kaikki saamme halutessamme iloita tämän silmissä vaurastuvan maan kauneudesta.

Vapautensa aikana eli itsenäistymisestään lähtien Intia on vuosi vuodelta vahvistunut, ja maan talous on huimassa nousussa. Sen katsotaan olevan talouselämältään Kiinan ohella vilkkaimmin kehittyvä valtio maailmassa. Tähän saakka myös matkailu on ollut vapaamuotoisen ihanaa ja rentoa, sillä turismin valtavirta on suuntautunut toisaalle, aurinkoisille etelän lomarannoille. Vakava kiinnostus henkisyyttä ja orientaaleja kulttuureja kohtaan on kuitenkin ilmiselvästi kasvamaan päin maailmalla. Ajattelevaiset ihmiset havaitsevat, että ihmiskunnan henkinen jano on yhä sammuttamatta. Aika näyttää, milloin koko maailma alkaa käsittää, että ”valo tulee idästä” - ja samoin amrita, kuolemattomuuden nektari.

Johannes Kurki,
matkanjohtaja Intiassa (sähköpostitse jaygovinda_108 ät yahoo.com)

Joillekin lukijoille lienee selvänäkijältäkin kysymättä selvää, että Johannes asuu samassa maassa. Hän työskentelee matkatoimisto Peter Pan Maailman hyväksi, opastellen ihmisiä sinne tänne, ja on kirjoittanut seikkailuistaan kyseisessä maailmankolkassa myös seikkaperäisen päiväkirjan. Teosta ei ole vielä julkaistu, mutta sen odotetaan ilmestyvän suomenkielellä ensivuoden keväänä, Konsan Kartanolla pidettyyn kevätfestivaali ”Kylvöjuhlaan” mennessä.