Kaiken se kestää, kaiken se kärsii...Mikä se on? Raamatun mukaan se on RAKKAUS. Mutta MITÄ SE ON – tuo kaiken alulle paneva, elämää ylläpitävä voima – elämän suola ja sokeri. Onko se pään vai sydämen asia? Ilman rakkautta kuihdumme ja näivetymme, sairastumme ja kuolemme pois. Mikä on tuo ilmiö, jonka varjolla luoduilla illuusioilla pystytään myymään mitä uskomattomampia tuotteita? Se saa runosuonet pulppuamaan ja siivittää sävelet. Joskus se päättyyessään syöksee ihmisisen masennuksen syövereihin. Prashant Kakoday väittääkin, että maallinen rakkaus on ansa. Kuinka pitkälle sen täytyy kestää ja kärsiä? Missä kulkevat rajat? Onko rakkaus romantiikkan utua vai isän kurittava käsi oikealla hetkellä? Miten itsensä rakastaminen poikkeaa itserakkaudesta? Rakkauden määrittely on kuin elefantin tutkimista pimeässä. Jos tuosta suuresta kohteesta tavoitat käteesi vain hännän, kärsän tai jalan, saat aikaan vääristyneen ja vajavaisen kuvan otuksesta.Tehtävä on haasteellinen, mutta yritämme kuitenkin. Tämän lehden sivuilla tarjotaan alkupaloja. SATEENKAARIPÄIVILLÄ tarjotin on runsas: filosofisesta näkökulmasta teologiseen ja poliittiseen. Tervetuloa pohtimaan asiaa kanssamme. Ehkä yhdessä pystymme ratkaisemaan arvoituksen, joka on maailman tärkein. Kun kaikki muu häviää, niin rakkaus säilyy! Rakkaudella, Ulla |
Sateenkaarisanomat 2/2007 (nro 19)
|