Rakkaudesta

Rakkaus on kokemuksellista. Sitä voi hahmottaa ihmissuhteiden neljällä peruslajilla.

Ihmisen ensimmäinen peruskokemus on suhde vanhempiin. Syntymämme jälkeen käymme läpi kasvuprosessin vanhempiemme rakkaudessa ja suojassa. Isältä ja äidiltä saatu hoiva, huomio ja opastus luovat ratkaisevalla tavalla lapsen identiteettiä ja vuorovaikutuskykyä ympäristönsä kanssa, nykytietämyksen mukaan aivan neurologisella tasolla. Vanhemmilta koetusta rakkaudesta välittyy kyky sitoutua rakastavasti ja pysyvästi muihin ihmissuhteisiin. Suhde vanhempiin on pysyvä - sen luonne vain muuttuu ja kypsyy iän myötä.

Suhteestamme vanhempiimme kehittyy usein myös se, miten luontevasti miellämme Jumalan, transendenttisen Isän ja äidin olemuksen, ja Hänen vaikutuksensa tässä maailmassa ja omassa elämässämme

Sisarusten keskinäiset suhteet, yhteiset elämykset, luottamus ja tuki ovat rakkauden toinen alue. Sisarussuhteissa opitaan jakamisen, vastuun ja myötäelämisen taidot. Veljien ja siskojen sydämen kokeminen pohjustaa luonnettamme ystävyyteen laajemmassa piirissä, sosiaaliseen vastuuseen ja veljeyteen, joka voi ylittää kansalliset ja etniset rajat.

Seuraava vaihe rakkauden tiellä on miehen ja naisen sitoutunut parisuhde avioliitossa. Aviollisen rakkauden peruspiirre on ehdoton uskollisuus. Se on olennainen edellytys keskinäiselle luottamukselle ja kunnioitukselle. Aviopuolisoiden rakastava kumppanuus tuo iloa ja elinvoimaa, ja avaa lasten myötä uudentasoisen yhteisöllisyyden.

Vanhempien rakkaus lapsia kohtaan on rakkauden neljäs alue. Se on luonteeltaan pyyteetöntä huolenpitoa ja kokonaisvaltaista vastuullisuutta – tai usein pelkästään läsnäoloa. Paras tapa välittää lapsille elämän elementit on mallina toimiminen. Näin ollen omakohtainen rakkauden kokeminen antaa parhaat valmiudet tasapainoiselle perhe-elämälle.

Koostanut Hannu Hassinen