Henkinen kehitys

On olemassa tarina junasta, joka kulkee tietyllä nopeudella, mutta suistuu raiteilta kohti jyrkännettä. Veturinkuljettaja hyppää kauhuissaan junasta, joka jatkaa matkaa ilman kuljettajaa.

Junan matkustajilla on meneillään juhlat eivätkä he tiedä tapahtuneesta. Heillä on hauskaa, eivätkä he halua minkään häiritsevän hauskanpitoa eivätkä kuulla mitään sellaista, mikä saattaisi pilata juhlatunnelman.

Maaplaneetan tilanne vastaa tarinan junan tilannetta. Olemme menossa kohti kallionkielekettä, mutta matkustajat (planeetan väestö) ovat juhlatuulella. Heillä on mielessä seuraava kakkupala ja erilaiset huvitukset sekä nautinnot. Kukaan ei halua avata silmiään näkemään todellisuutta.

Kun puhutaan henkisyydestä, meidän jokaisen on syytä kysyä itseltämme: jos olisin junassa, niin mitä tekisin? Jatkaisinko juhlia vai yrittäisinkö päästä pois kyydistä? Ja toiseksi: jos junassa olisi rakkaitani (vaikkapa lapseni), niin tarjoaisinko heille lisää kakkua? Ojentaisinko heille tyynyjä, jotta he voisivat tehdä olonsa mukavaksi? Vai saisinko heidät jättämään juhlat ja lähtemään junasta? Tällaisessa tilanteessa kakun tarjoaminen ei olisi rakkauden vaan petoksen merkki.

Viisaus on tärkeä näkökulma henkisyyteen. Jos tietämättömyyden tai sinisilmäisyyden tähden pettää itseään tai toisia, kyse ei ole henkisyydestä. Henkinen kasvu johtaa aitoon hyötyyn sekä itselle että muille. Joka kerta kun ajattelemme tämän fyysisen maailman asioita – vaikkapa menneisyyttä – tai uppoudumme haaveiluun, olemme “junassa”. Aina kun luomme ajatuksia hemmottelusta ja nautinnosta, teemme solmuja, joilla sidomme itsemme kiinni junaan. Vaikka päättäisimme poistua junasta niin nämä solmut sitovat meidät kiinni junaan.

Solmujen solmiminen ei ole henkistä kehitystä. Joka kerta kun luo erilaisia riippuvuuksia tai nauttii seksuaalisesta himosta, luo vahvoja solmuja jotka sitovat kiinni junaan. Henkiseen kehittymiseen sisältyy ehdottomasti vapauden saavuttaminen. Kaikki erilaiset solmut johtavat siten henkisessä mielessä suureen vaaraan.

Toisaalta, joka kerta kun pidättäytyy hetken väliaikaisista nautinnoista, vapauttaa itsensä junasta. Joka hetki, jonka elää sielutietoisena ja luo ajatuksia sielusta, pääsee pois junasta. Joka kerta kun kokee uudelleen henkisen kotinsa tämän maailman tuolla puolen, on pois junasta ja katkoo solmuja. Joka kerta, kun ajattelee Korkeinta Isää ja sielujen muodostamaa suurta perhettä, on pois junasta. Nuo minuutit ja tunnit luovat pohjaa todelliselle hyödylle eli henkiselle kehittymiselle.

Vapaa ihminen voi olla hyödyllinen toisille. Se, joka on itse kahleissa, ei voi auttaa ketään. Vapaa ihminen voi valita tulla takaisin junaan, mutta tällä kerralla ei juhliakseen vaan siksi, että hänellä on tehtävä. Mikä on hänen tehtävänsä? Vapauttaa muita ihmiskunnan perheen jäseniä juhlien harhasta. Hän palaa junaan kutsumuksineen ja auttaa muita saavuttamaan vapauden ja kehittymään henkisesti. Itse hän pysyttelee oven lähellä, jotta häntä eivät viime hetkellä sido erilaiset ansat, solmut ja kakut! :)

Prashant Kakoday
– kirurgi, ayurveda-lääkäri, Brahma Kumaris -keskus, Englanti