Rakkaudesta

Elämän tarkoitus on rakkaus, mutta toisinaan rakkaus tuo meille suurta onnea, toisinaan se satuttaa. Kuinka ihmeellinen ilmiö onkaan rakkaus. Mitä rakkaus oikein on? Se on huolenpitoa, välittämistä, myötäelämistä, lähestymistä ja sulautumista. Mutta voimmeko ymmärtää rakkautta koskaan loppuun asti?

Rakkauden kieli on universaalinen, kaikkien maiden ihmiset ymmärtävät rakkauden kieltä. Vaikka et osaisikaan toisen äidinkieltä, mutta eleesi ja ilmeesi puhuvat rakkaudesta, tulet ymmärretyksi. Pieni lapsi, joka ei ole vielä oppinut puhumaan, ymmärtää hänkin jo rakkauden kieltä. Kuka on sen hänelle opettanut, jumalatko ja enkelit taivaassa jo ennen hänen syntymäänsä? Ennen kuin lapsi ymmärtää mitään uskonnosta ja Jumalasta, hän haluaa saada rakkautta äidiltään ja isältään ja hän ilmaisee rakkautta

Ateisti, joka kieltää Jumalan olemassaolon, etsii ja kaipaa hänkin rakkautta. Ja katso eläimiä, nekin rakastavat. Kissat ja koirat, hevoset ja lampaat ymmärtävät ja aistivat kyllä lähestytkö niitä rakkaudella. Ja jos katsomme ihmistä eri elämänvaiheissa, voimme nähdä, että hän haluaa kaikissa ikävaiheissa itselleen rakkautta. Vielä kuolinhetkelläänkin hän haluaa, että häntä pidetään kädestä kiinni, että häntä rakastetaan.

Voiko ihminen tehdä mitään ilman rakkautta, ainakaan pitkiä aikoja? Hakeudumme alalle, jota rakastamme ja haluamme tehdä työtä jota rakastamme. Haluamme harrastaa asioita, joita rakastamme. Pyrimme olemaan ihmisten parissa, joita rakastamme. Ystävyyskin on yksi rakkauden ilmenemismuodoista. Ja ilman muuta haluamme naimisiin henkilön kanssa, jota rakastamme.

Rakastamme vanhempiamme ja sisaruksiamme, ainakin toivon mukaan. Ja meitä kehotetaan rakastamaan lähimmäisiämme niin kuin itseämme. Ja tietysti: on tärkeää että rakastamme itseämme osataksemme rakastaa toisia.

Eikö voisi siis sanoa, että rakkaus on elämän alkuvoima, sen pohjimmainen energia?

Miksi haluamme rakastaa? Koska rakkaus liittää meidät toisiin ihmisiin, se tuo meille yhteisyyden ja onnellisuuden tunnetta, koska rakkautta ja onnellisuutta ei voi erottaa toisistaan.

Mutta rakkaus myös satuttaa. Me rakastumme toisiimme ja haluamme muodostaa eroottisen parisuhteen. Olemme onnemme kukkuloilla, ja sitten toinen pettää ja jättää meidät. Silloin kärsimme, tuska polttaa sydäntämme. Näin se mikä tuotti suurta onnea, tuottaakin nyt intensiivistä kipua. Ja joka päivä ihmiset syyllistyvät väkivaltaisuuksiin ja julmuuksiin eri puolilla maailmaa, petyttyään rakkaudessa nyt tai joskus kauan sitten.

Kirjoitin monimuotoisuudesta rakkauden runon:

Rakkauden metsässä
kasvaa monenlaisia kukkia,
toinen toistaan kauniimpia,
mutta ole varovainen, kulkija,
jotkut kukista ovat vaarallisia;
jos kosketat niitä, poltat sormesi
ja sydämesi käpristyy tuskasta;
siellä on myös ihmeellinen puu
herkullisine hedelmineen,
jotkut hedelmistä ovat makeita,
toiset myrkyllisiä;
tehtäväsi on erottaa
hyvät hedelmät pahoista;
kaunein kukista on
sydänlammen lootus,
sen kauneus on ylimaallinen
ja tuoksu jumalallinen;
sen jos löydät,
onnellasi ei ole rajoja.

Pyhimykset sanovat, että Jumala on rakkaus. Jumalan rakkaus on absoluuttista ja täydellistä, pyyteetöntä rakkautta. Henkiset etsijät ovat kautta vuosituhansien etsineet tätä rakkauden korkeinta muotoa ja pyrkineet sulautumaan siihen. Koettuaan maallisen rakkauden tuskaa he ovat halunneet löytää rakkauden alkulähteen, jumalallisen, ikuisen rakkauden. Joogit sanovat, että kun ihminen kokee lukemattomia pettymyksiä rakkauden alueella, hän alkaa lopulta kaivata rakkauden korkeinta ilmenemismuotoa, rakkautta Jumalaan.

Uskon, että pohjimmiltaan kaikki rakkauden eri ilmenemismuodot tulevat jumalallisesta alkulähteestä – jumalallinen rakkaus vain siivilöityy egomme kautta ja maallistuu. Henkisen kasvun tie on rakkauden täydellistymisen tie. Me kaikki kuljemme tätä tietä ja opettelemme rakastamaan yhä täydellisemmin ja epäitsekkäämmin. Joidenkin kohdalla tuo rakkaus ja rakkauden tarve vain vääristyy kovasti. Hänkin, joka rakastaa omaisuutta ja valtaa, kaipaa tietämättään rakkautta. Petyttyään omaisuuden ja vallan harhanomaisuuteen ja väliaikaisuuteen, elämä tönii häntä oikeaan suuntaan.

Petyttyään maallisen rakkauden riittämättömyyteen, ihminen alkaa etsiä korkeinta rakkauden muotoa. Miten ihmeellinen ilmiö onkaan rakkaus! Kaikki tuntevat rakkauden, eikä silti kukaan tunne sitä. Kukaan ei osaa selittää rakkautta loppuun asti, sillä rakkaus ylittää älyn.

Jotain voi silti sanoa: rakkaus liittää meidät yhteen, rakkaus voittaa yksinäisyyden ja eristyneisyyden tunteemme, rakkaus tekee meistä onnellisia, rakkaus antaa meille voimaa suoriutua tehtävistämme. Etsikäämme siis rakkautta, jakakaamme rakkautta, sillä antaessaan saa. Mutta älkäämme tyytykö itsekkääseen rakkauteen vaan kurottautukaamme yhä korkeampaan rakkauteen, kohti jumalallista rakkautta.

Rakkaudella Taavi Kassila