Tietäjän työ on palvelemista

Ajauduin Konsan Kartanoon keväällä 2010 tarkoituksenani pitää Lehto ry:n, Suomalaisen šamanismin seuran rumpupiiriä Navetan vintillä.

Tietäjän polun aloitin vuonna 2004, jolloin kohtasin henkisen opettajani Johannes Setälän. Tätä ennen olin vuosia tutustunut erilaisiin maailmankatsomuksiin, filosofioihin ja uskontoihin, mutta olin kuitenkin ajelehtinut tuntien sisälläni suurta tyhjyyttä. Johannes Setälän kohdatessani tuo tyhjyys yllättäen löysi täyttymyksensä ja tämän polun aloittaessani minun ei ole enää tarvinnut etsiä mitään.

Johannes Setälän polku on ollut pitkä, yli kolmekymmenvuotinen polku, jonka ydin on ollut ylläpitää pohjoisten kansojen šamaanitulta. Hänen työnsä kalevalaisen tai suomalaisen šamanismin eteen on ollut merkittävää. Hän on halunnut muistuttaa meitä rikkaasta kulttuuriperinnöstämme ja kansanrunojemme henkisestä sisällöstä, joka on todella arvokasta.

Rumpupiirin jälkeen, toukokuusta 2010, olen työskennellyt Konsan Kartanossa vapaaehtoisena. Aloitin työharjoittelun merkeissä, mutta olemme jatkaneet työharjoitteluani koko kesän. Olen toiminut Konsan Kartanon puutarhassa ja ”jokapaikanhöylänä”. Tässä artikkelissa käyn hieman läpi oppimiani asioita ja tuntojani tästä vapaaehtoistyöstä, jota olen tehnyt.

Henkioppaani ovat johdattaneet minut nykyiseen elämäntilanteeseeni, jossa olen aloittamassa omaa työtäni šamaanina, tietäjänä. Mutta ennen kuin minun on mahdollista täysipainoisesti toimia šamaanina, olen saanut mahdollisuuden tehdä vapaaehtoistyötä ja palvella paikassa, jossa ihmiset parantuvat ja löytävät uuden suunnan elämälleen. Olen kuullut monien ihmisten, jotka käyvät Konsan Kartanossa vakituisesti tai harvemmin, sanovan, että kyseinen paikka on maaginen ”karman puhdistus” -paikka, jossa koetaan ja käydään läpi erilaisia oppitunteja ja elämänläksyjä. Näiden kokemusten jälkeen heidän elämässään lukkiutuneet portit ovat avautuneet.

Opettajani sanoi joskus, että šamaanin työ on palvelemista ja nöyrtymistä.

Olen tehnyt monenlaisia asioita Konsan Kartanossa. Puutarhassa olen tehnyt raskaita töitä, muokannut maata, tehnyt kivetyksiä, hakenut multaa, istuttanut kasveja ja hakenut niitä luonnosta. Tämän lisäksi olen laittanut ruokaa ja järjestänyt Konsan Kartanon majoitustiloja.

Koko vapaaehtoistyötä tekemäni ajan puitteissa olen kohdannut kaikkien tunteiden sateenkaaren kirjon, surua, iloa, kiukkua ja väsymystä, mutta se on palkinnut minua enemmän kuin mikään muu työ koskaan aiemmin. Kuntoni on parantunut ja henkinen hyvinvointini on lisääntynyt.

Olen siivonnut paljon muiden ihmisten jättämiä jälkiä ja eräänä päivänä siivotessani erästä paikkaa totesin, että tämähän on kuin oman karmani ja muiden ihmisten karman puhdistamista – konkreettisesti. Sanonta ”lapioida omat jätteensä” kuvaa hyvin tarkoittamaani asiaa. Tietäjä tai šamaani ei voi auttaa eikä parantaa muita ihmisiä, ellei ensin itse mene itseensä ja katso, mitä negatiivisia asioita on sinne kerääntynyt.

Kun kohtaa rehellisesti ja avoimesti omat jätteensä, voi avoimesti ja rehellisesti auttaa muita ihmisiä tekemään samoin. Auttajan tarkoituksena ei ole kantaa autettavansa painolastia tai jätettä, vaan olla rohkea ja kehottaa ihmistä itse siivoamaan jälkensä. Auttajan on tarkoitus myötäelää ja olla tavoitettavissa autettavansa ulottuvilla, mutta auttaja ei saa missään nimessä mennä mukaan toisten tunteisiin liiaksi, koska nämä tunteet eivät ole auttajasta lähtöisin.

Auttaja voi antaa ohjeita ja neuvoja, mutta vastuu toimista, tunteista, kasvusta ja kehityksestä, on yleensä aina autettavan harteilla. Voit olla vain tukija, toveri, joka kulkee vierellä. Et voi päättää sitä, mikä on toiselle parhaaksi ja hyväksi, koska sinun hyväsi ei ole välttämättä autettavan hyväksi. Annat vain vaihtoehtoja ja keinoja, joista autettava ottaa itselleen merkittävimmät asiat.

Auttamisessa kohtaa myös monesti autettavien turhautumisia, kateutta ja vihaa, ja jopa sitä, että saa itse syytteen vastuuttomasti toimimisesta. Kun tällainen syyte tulee, on hyvä katsoa peiliin ja sydämeensä, mutta ei kuitenkaan takertua näihin syytteisiin.

Monesti syytteissä on kuitenkin jotakin perää. Ehkei sitä toiminut niin hyvin ja nuhteettomasti kuin olisi voinut toimia, mutta virheistään oppii. Tai ainakin se olisi suotavaa. Jokainen tekee virheitä. Silloin on vain hyvä nöyrtyä ja pyytää anteeksi, sekä ajatella tulevaisuutta, suunnata toimintansa tulevaisuuteen. Tällöin on aika tarkistaa jo oppimansa asiat ja muokata omaa oppimiskokemustaan sellaiseksi, että muistaa kokemansa asiat arvokkaina elämänläksyinä. Tällöin kannattaa myös luoda uudet rajat ja uudet lähestymistavat asiaan. Tämän lisäksi on muistettava kiittää kohtaamistaan syytteistä, koska se on aina rakentavaa kritiikkiä ja auttaa kasvamaan ihmisenä.

On lisättävä rakkautta itseään ja muita kohtaan ilman takertumista.

Vapaaehtoistyössä on merkittävää palveleminen. Se että kouluttaa egonsa nöyrtymään ja auttamaan toisia korkeamman hyvän vuoksi. Omasta edustaan luopuminen jonkun toisen asian hyväksi, on joskus todella parantavaa ja eheyttävää. Siinä oppii elämästä, muista ihmisistä ja sydämestä enemmän kuin uskookaan.

On tärkeää kuunnella, mitä sanottavaa kanssatyöskentelijöillä on, koska heillä on hyvin oivaltavia elämänviisauksia. He jakavat omastaan ja sinä jaat omastasi. Voi hetkeksi astua toisen ihmisen mokkasiineihin ja luopua itsetietoisuudesta, arvostelusta ja ylpeydestä. Voi todella kohdata toisen ihmisen ilman mitään naamioita päällä.

Nöyrtyminen ja palveleminen ovat olennaisin asia jokaisen aloittelevan parantajan polulla, se kuuluu osaksi parantajan tulikoetta, se että oppii virheistään, että antaa anteeksi itselleen, jos ei ole toiminut niin selkeästi ja nuhteettomasti kuin tilanteessa olisi voinut toimia. Parantajan tulikokeeseen kuuluu myös kielteisten ja myönteisten palautteiden vastaanottaminen niin, että ottaa niistä opikseen ja kuuntelee… ilman että eksyy niistä lähteviin tunteisiin mukaan.

Kaikki asiat, jotka tapahtuvat minulle, tapahtuvat sen vuoksi, että niiden on tarkoitus tapahtua juuri nyt minulle. Näillä tapahtumilla on minulle syvällinen sanoma.

Voin lämpimästi suositella vapaaehtoistyötä kaikille.

Anja Ukontuli

Tutustu šamanistiseen ajattelutapaan Sateenkaaripäivillä.

Suomenuskoinen, kalevalainen tietäjyys kokee jälleensyntymäänsä, se on yksi väylä saada esivanhempiemme ääni kuuluviin, ja löytää taas se ainutlaatuinen suhde, joka kansallamme oli luontoon. Sen syntymä ei olisi ollut mahdollista ilman Lönnrotia ja muita runonkerääjiä, jotka näkivät visionaan säästää meidän kansamme perinnön ja osaamisen; tietäjyydessä, parantamisessa, loitsuissa, šamanistisessa matkustamisessa, kansanrunoudessa, haltioissa, sankareissa, ja Jumalissa. Suomenuskoinen, kalevalainen tietäjyys ei ehkä olisi myöskään olemassa ilman neljästä eri ilmansuunnasta tulevien šamaanien, henkisten sisariemme ja veljiemme, kuten alkuperäisamerikkalaisten tai siperialaisten heimovanhimpien tietämystä ja opetusta.

Heidän avullaan, minua vuodesta 2004 opettanut Lohjansaaren šamaani Johannes Setälä, on kyennyt tuomaan ja luomaan meille suomalaisille takaisin, uudenlaisen kalevalaisen, suomalaisen šamanismin.

On aika, sen sijaan, että häpeäisimme omaa suomalaisuuttamme, herätä unesta ja kunnioittaa sitä vahvaa verenperintöä… sitä esivanhempien tietoa, joka on geeneihimme kirjoitettu, ja joka ei katoa niin kauan kun meillä on uusia runonlaulajia ja uusia tarinankertojia, jotka vaalivat kalevalaista viisautta.

Siksi minä, ylläpitääkseni arvokasta perintöämme, olen alkanut pitää Pyhää Piiriä Turussa, jossa rummutamme aina joka parittomana tiistaina Konsan Kartanossa, kello 18.00 alkaen. Vaikka rummutammekin kalevalaisen šamanismin pohjalta, sivuamme kyllä muita šamanismin suuntauksia ja ryhmämme sopii ihan aloittelijoillekin. Katso Konsan Kartanon toistuvat tapahtumat.

Lämpimästi tervetuloa tutustumaan!
Tied. ja ilm. Anja Ukontuli
onnenhaltia [ät] yahoo.com